Nimi on ihmisen etiketti

Jos ihmisillä ja paikoilla ei olisi nimiä, elämä olisi hankalaa. Olisi hankala kutsua ystävää luokseen ihmisvilinässä, jos voisi puhua vain miehistä ja naisista. Miten ongelmallista olisikaan sopia tapaaminen? Ystävä pitäisi nähdä lammen pohjoispuoleisessa päässä sen punatiilisen talon vieressä.

Helsingin Sanomissa ilmestyi 22.2.2010 Viivi Virtasen artikkeli etu- ja sukunimistä. Virtasen artikkeli sekä sen kainalojutut käsittelevät mukavan leppoisalla otteella nimistöä. Artikkelissa pohditaan nimiin liittyviä mielleyhtymiä ja nykynimien yksilöllisyyttä. Etunimilakikin tulee esiteltyä. Virtanen tiivistää nimien tärkeyden osuvasti: ”Nimi on paljon enemmän kuin jono kirjaimia. Se on kantajansa merkki, mielikuvia sisältävä kielellinen kuva, ihmisen etiketti.”

Olen aina pitänyt nimistön tutkimista mielenkiintoisena. Muutamia mietteitä tulikin Virtasen artikkelista mieleeni.

Kirjailijat ja taiteilijat ovat suosineet salanimiä. Anni Ylävaara on monille tuntematon, mutta Rosa Liksomin tunnistavat jo melkein kaikki. Kirjailija Algot Untola kirjoitti lukuisilla taiteilijanimillä, joita olivat muun muassa Maiju Lassila, Irmari Rantamala, Algoth Tietäväinen, Väinö Stenberg ja Jussi Porilainen.

Miksi niin monet ovat valinneet salanimen? Pirkko Saisio ainakin kyllästyi kriitikoiden jatkuvaan mollaamiseen ja päätti kirjoittaa salanimillä Eva Wein ja Jukka Larsson. Saisio jopa pukeutui Larssonin aikaan mieheksi. Yhteiskunnallisille vaikuttajille salanimet ovat tarjonneet suojaa. Viihdetaiteilijat taas ovat halunneet myyvempiä nimiä. Olisikohan Norma Jeane Mortenson ollut yhtä valovoimainen tähti kuin Marilyn Monroe? Ville Virtanen ei kuulosta maailmanvalloittajan nimeltä, mutta Darude iskee jo lujemmin tajuntaan.

1800-luvun lopulla kansallisromantiikan aikana monet suomalaistivat ruotsalaisen sukunimensä. Sukunimi tuli kuitenkin Suomessa pakolliseksi vasta vuonna 1921. Aiemmin ihmisillä oli etunimi sekä jokin liikanimi. Ihmistä saatettiin nimittää ammatin mukaan (Juhani Seppä) tai kotitalon nimen mukaan (Marja Järvenperä). Tyttö sai yksilöllistävän nimen isältään (Martta Heikintytär). Joitakin kutsuttiin taas hallitsevan piirteen mukaisesti (Pekka Punaparta).

Vuonna 2010 nimipäiviä viettää entistä useampi. Nimipäiväkalenteriin tuli vuoden alussa 39 uutta nimeä. Nimimuoti muuttuu. Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa on ihmisiä, joiden nimi on Nauris, Eines, Homo, Paavi, Stalin, Joo ja Nami. Nämä nimet tuskinpa tulevina vuosina nousevat nimitilastojen kärkeen. Vanhat nimet tekevät taas tuloaan, mutta uusia nimiä sepitetään jatkuvasti. Jatkossakin nähdään varmasti keksittyjen nimien lisäksi raamatullisia nimiä, luontonimiä, lainanimiä ulkomailta sekä julkisuuden henkilöiden nimiä.

Viivi Virtasen korostama yksilöllisyys näkyy varmasti tulevassa nimimuodissa. Jannevirtaset ja marjamäkelät saavat väistyä jadeterauringonkukkaniemisten tieltä. Vanhemmat pohtivat varmasti myös nimen herättämiä mielleyhtymiä tarkasti. Helinän on pakko olla hauras vanha rouva, jolla on oranssiksi värjätty tukka. Sirkku on kovaääninen leipojatäti. Naimaa ja Jormaa ei kai kukaan enää uskalla antaa lapsilleen nimeksi. Ja hyvä niin!

Linkki Viivi Virtasen artikkeliin:

http://www.hs.fi/juttusarja/hyvinvointi/artikkeli/Paljastaako+nimi+sinut/1135253122101

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: