Marinaa murteista

Virpi Salmi käsitteli tiistaina 2.2.2010 Helsingin Sanomien kolumnissaan  murteita. Salmen puheenvuoro poiki satoja kommentteja Helsingin Sanomien nettisivuilla. Tässä on blogini lukijoille ensin Salmen kolumni. Sen jälkeen kerron oman mielipiteeni asiasta.

Murteet ovat teennäisiä ja tyhmiä

”Työlki ellää” on Suomen euroviisuedustajien Kuunkuiskaajien kappaleen nimi. Se onkin vinkeä nimi, sillä nopealla ensilukemalla sitä on lähes mahdotonta ymmärtää: toisessa sanassa on liian vähän kirjaimia, ja toisessa niitä on liikaa.

Mutta ei se mitään! Nyky-Suomessa tämänkaltainen salakielisyys on vain plussaa, suorastaan suotavaa. Kappaleen nimihän on murretta, ja ai että, murteet ovat ihania!

Suomessa on kärsitty ”murrebuumista” viimeiset kymmenen vuotta. Pääsyylliseksi siihen voi nimetä Heli Laaksosen, jonka Pulu uis -niminen runoteos veti maaltamuuttaneet kulttuuritoimittajat ihan veteliksi. Siinä kolmekymppinen nainen marisee Laitilan murteella, kuinka pääkaupunkiseutu on ikävä paikka ja kuinka ihminen kuuluu maalle.

Viestissä ei kymmenen vuotta sittenkään ollut mitään tuoretta, mutta kun se koodattiin murteeksi, sen paino- ja huomioarvo satakertaistui: Pulu uissia, vai miten se nyt taivutetaankaan, on myyty yli 40 000 kappaletta, kun suomalaista runokirjaa myydään kai keskimäärin 400 kappaletta.

Buumit tuppaavat yleensä olemaan yhtä pitkäkestoisia kuin Suomen hyvät sijoitukset euroviisuissa, mutta murteet tökkivät yhä kuuloluita kuin kävelysauvojen piikit niljaista pururataa.

Koska suomalaisessa kulttuurihistoriassa on niin vähän muisteltavaa, murteista on tehty eräänlainen aitosuomalaisuuden muistomerkki.

Murteiden puhujat ovat niitä oikeita, rehellisiä suomalaisia, kun taas murteettomat ovat teeskenteleviä kaupunkilaisia, yleensä helsinkiläisiä, joilla ei ole mitään kosketusta siihen verorahoilla tuettuun peltomaisemaan, jossa voi keväisin tepastella katsomaan, kuinka lannoitteet lurisevat lähijärveen.

Murteet ovat ilmaisun muoto, jossa sisällöllä ei ole merkitystä. Murteeseen voi kääriä mitä tahansa, ja se mikä tahansa muuttuu aidoksi, lutuiseksi ja kiinnostavaksi.

Kun Lauri Tähkä laulaa ”hetkeksi en sulle rupia”, kukaan ei ajattele, että siinäpä naurettavan kireisiin nahkavaatteisiin pukeutunut narsisti esittää keskinkertaista viihdemusiikkia, vaan että onpa siinä aito jätkä.

Kun Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynysen repliikit kirjoitetaan haastattelussa Hynysen käyttämällä itämurteella, miehen elämänmittainen työ juopottelevan sovinistiporsaan maineen luomiseksi sulaa vaaleanpunaiseksi lätäköksi. Voe että, se Jouni on niin mahottoman hellunen.

Heli Laaksoselta on tilattu Kotilieteen (levikki 148 315 ) kolumni, jossa hän mokeltaa jotakin, jota muiden kuin laitilalaisten on mahdotonta ymmärtää ilman kohtuuttoman suurta vaivannäköä. Laitilalaisia on 8 441 kappaletta.

Murteiden aitous on kupla, johon kansa uskoo kuin Lordin uusiin maskeihin.

Oikeasti murteet on tarkoitettu puhuttaviksi niillä alueilla, joilla ne ovat syntyneet. Kun ihminen muuttaa asuinaluetta, vaikkapa Laitilasta pääkaupunkiseudulle, luonnollista on pikemminkin se, että vanha murre katoaa ja puhe yleiskielistyy.

Jos murteeseen takertuu, sillä alkaa elämöidä ja sillä aletaan arvottaa ihmisiä eri luokkiin, ollaan ihan yhtä lähellä aitouden ydintä kuin feikkikarjalaiset blondit euroviisuvoittoa.

Virpi Salmi (HS 2.2.2010)

Linkki Salmen kolumniin:

http://www.hs.fi/juttusarja/salmi/artikkeli/Murteet+ovat+teenn%C3%A4isi%C3%A4+ja+tyhmi%C3%A4/1135252552260

Olen yhdestä asiasta Salmen kanssa samaa mieltä: murre ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, vaan ihmiset ovat tasa-arvoisia kielestä tai murteesta riippumatta. Tähän loppuvatkin yhteiset mielipiteeni Salmen kanssa. 

Murteet eivät ole mongerrusta tai mokellusta, jota on mahdotonta ymmärtää. Ne eivät ole myöskään salakieltä. Kuunkuiskaajien euroviisukappaleen nimestä ei puutu kirjaimia. Kappaleen nimi on murretta, ja murteissa on usein loppuheittoa. Samaista loppuheittoa on myös yleispuhekielessä ja jopa stadin slangissa.

En ymmärrä Salmen vihaa murteita kohtaan. Musiikkiteollisuus tuottaa satojatuhansia kappaleita joka vuosi. Näissä kappaleissa käsitellään usein muun muassa rakkautta, surua, kuolemaa ja elämää. Kuolemaa voidaan käsitellä eri genreissä: oopperassa, räpissä, popissa tai rockissa. Musiikkilaji vain vaihtuu, mutta kappaleiden sanomat pysyvät melko samoina. Miksei Lauri Tähkä saisi käsitellä lauluissaan ihmissuhteita pohjanmaan murteella, vaikka ihmissuhteita on käsitelty monessa musiikkigenressä? Miksi eri musiikkigenret ovat hyväksyttäviä, mutta eri puhumisen muodot eivät? Lauluihinhan murre sopii hyvin, koska ne ovat puhuttua kieltä.

Salmen mukaan murteita pitää puhua vain niillä alueilla, joilla ne ovat syntyneet. Tämä on mahdotonta, sillä ihminen kantaa yleensä mukanaan lapsuutensa murrepiirteitä. Ei Lapista Helsinkiin muuttaneella ole mitään velvollisuutta unohtaa alkuperäistä peräpohjolan murrettaan. Lisäksi monia sanoja on hankala kääntää murteesta kirjakielisiksi.

Ai niin… Virpi Salmi, pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuu karkeasti laskettuna 4,3 miljoonaa suomalaista.

Avainsanat: , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: