Posts Tagged ‘suomen kieli’

Kieliteko ja hutilyönti

11.3.2010

Kielimies jakaa viikon palkinnot.

Viikon kieliteko: Helsingin Sanomien nimistöartikkelit

Helsingin Sanomat on hemmotellut lukijoitaan alkuvuoden aikana muutamalla nimistöartikkelilla. Muun muassa nimenantoa ja autojen nimiä on ruodittu. Maaliskuun Kuukausiliitteessä kieli-ihmisiä lellitellään, kun Mikko-Pekka Heikkisen artikkelissa pohditaan, ohjaako nimi ammatinvalintaa. Esitellyksi tulevat muun muassa urologi Martti Ala-Opas, juoksija Vilho Loppukaarre, Varsinais-Suomen liiton maakuntajohtaja Juho Savo, laulaja Arja Koriseva, Kaakeliuunien valmistaja Susanna Palovaara ja hammaslääkäri Leena Teräsvasara.

Viikon sana: leppoistelu

Kulttuuripolitiikan tulevaisuutta pohtinut toimikunta julkaisi raporttinsa, joka vaikuttaa monin osin järkeenkäyvältä: taiteen rahoitusmalleja ja koulutusta pitää muokata ja kansalliskielten asema täytyy turvata. Raportin mukaan vuonna 2035 Suomen erikoisosaamisalueena pitäisi olla ”leppoistelun elämäntapa”. Olisipa jo tulevaisuus, sillä haluan ehdottomasti leppoistella.

Viikon hutilyönti: HS Next

Helsingin Sanomat avasi keskiviikkona 10.3.2010 uuden blogin, jossa keskustellaan sanomalehtien tulevaisuuden haasteista sekä kehittämisestä. Blogi kerää varmasti paljon lukijoita, koska aihe on ajankohtainen. Blogin nimi on kuitenkin ääliömäinen: HS Next. Voi, minkä teit Helsingin Sanomat! Miksi valtakunnan ykköslehtikin vannoo nimistössään englannin nimeen, vaikka next olisi ollut helposti korvattavissa suomenkielisellä sanalla?

Marina, Kalina, Räkä ja Suojakeko

23.2.2010

Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli iskevistä ja noloista autojen nimistä. Tässä on linkki artikkeliin.

http://www.hs.fi/autot/artikkeli/Marina+Kalina+R%C3%A4k%C3%A4+ja+Suojakeko/1135252502007

Kalastaa sameissa vesissä ja soittaa toista viulua

16.2.2010

Kielimies eksyi kirjastossa lastenosastolle ja teki hyödyllisen löydön. Jukka Parkkisen kirja Aasinsilta ajanhermoilla antaa selityksen viidellesadalle sanalle ja sanonnalle. Vaikka kirja löytyi lastenosastolta, se sopii aikuisellekin luettavaksi, sillä suomessa on useita sanoja ja sanontoja, joiden alkuperä tai merkitys on monille tuntematon.

Moniin sanontoihin liittyy jokin opetus. Vanha sanonta ohjeistaa parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan. Virsta ja vaaksa ovat pituusmittoja. Virsta on 1 069 metriä ja vaaksa taas peukalon ja etusormen välinen etäisyys, kun sormet ovat ojennettuina. Jos taitaa vanhat pituusmitat, sanontakin luultavasti avautuu. Tämän sanonnan mukaan kannattaa kiertää pitempi reitti, jos se on turvallisempi kuin lyhyt oikotie. Samantyyppinen elämänohje on, että vakka kantensa valitsee, jolla tarkoitetaan, että samanlaiset ihmiset kyllä löytävät toisensa.

Sanontojen avulla voidaan kertoa kiertäen ihmisen luonteesta. Kiertoilmauksia tarvitaan silloin, kun ei haluta suoraan mollata toista. Silloin tällöin vastaan tulee pitkäpiimäisiä ihmisiä. Pitkäpiimäinen tarkoittaa pitkäveteistä ja tylsää. Viron kielessä piim on maito, ja jos lehmä on pitkään antamatta maitoa, se on pitkäpiimäinen. Silmänpalvelija on taas ihminen, joka teeskentelee valvonnan alla. Silmänpalvelija tekee töitä vain silloin, kun esimies on lähellä, mutta muut ajat menevät laiskotellessa. Jotkut meistä ovat luonnostaan sosiaalisesti taitavia. Tällaisilla ihmisillä sanotaankin olevan luonnonväärät leuat, jotka viittaavat reen jalaksiin. Aikoinaan reen jalakset tehtiin kaareviksi kasvaneista puista.

Sanonnoissa on usein mukana jokin eläin. Muinaiskreikkalainen satusetä Aisopos kertoi miehestä, joka elätti kyytä polvellaan. Mies sääli kohmettunutta kyytä ja yritti lämmittää sitä omalla polvellaan. Virkistyttyään kyy puri miehen kuoliaaksi. Sanonta tarkoittaa, että epäkiitollinen voi kääntyä hyväntekijäänsä vastaan. Sanonta purra ruokkivaa kättä on merkitykseltään hyvin samansuuntainen. Kun joku taas haukkuu väärää puuta, hän haukkuu jotakuta, jota ei pitäisi arvostella. Sanonta liittyy metsästämiseen: Koirat osoittavat haukkumalla saaliin sijainnin. Välillä kuitenkin koirakin saattaa erehtyä haukkumaan puuta, jossa saalis ei olekaan.

Toisen viulun soittaminen ja lapsipuolen asemassa oleminen ovat merkitykseltään hyvin samanlaisia. Jos joku on lapsipuolen asemassa, hän on muita heikompi. Sanonta viittaa perintöoikeuteen, jossa lapsipuoli perii rintaperillisiä vähemmän. Konsertissa toisen viulun soittajan pitää taas seurata ensiviulistia, joten hän on alisteisessa asemassa tähän nähden.

Ansaita kannuksensa tarkoittaa, että joku on kunnostautunut työssään tai osoittautunut pystyväksi. Jos soturi muinaisina aikoina menestyi taistelussa, hänet lyötiin ritariksi, ja hän sai kullatut kannukset saappaisiinsa. Kun kalastetaan sameissa vesissä, liikutaan lain ja laittomuuden välimaastossa.

Haitin maanjäristyksen keräyksiin on tullut taatusti lesken ropoja. Kun köyhä antaa omista vähistä rovoistaan, antamisen merkitys korostuu, vaikka summa onkin pieni. Maanjäristys on taatusti pudottanut suomukset monen silmiltä, eli maailma ja omat ongelmat ovat alkaneet näyttäytyä aivan uudella tavalla katastrofin jälkeen.

(Lähde: Jukka Parkkinen, Aasinsilta ajan hermoilla – 500 sanontaa ja niiden alkuperää, 2005, Werner Söderström Oy)

Synonyymisanakirja ei jumita

7.2.2010

Synonyymisanakirja helpottaa elämää kovasti. Huomaan usein aivonystyröideni olevan niin jumissa, ettei kirjoittamani kieli ole järin terhakkaa. Ainoat päässä pyörivät adjektiivit ovat kiva, hyvä ja mukava. Annan kaiken kunnian edellä mainituille adjektiiveille, mutta iskevän tekstin apuvälineiksi niistä ei ole.

Harri Jäppisen Synonyymisanakirja sekä Antti ja Pirkko Leinon Synonyymisanasto pelastavat tekstintekijän monesta kiperästä tilanteesta. Aina ei kuitenkaan ole lähettyvillä kovakantista kirjaa. Silloin varsin käyttökelpoinen http://www.synonyymi.net tarjoaa hätäiselle kirjoittajalle oivan apuvälineen. Sivusto tarjoaa esimerkiksi sanalle hyvä kolmisenkymmentä synonyymiä. Mainituiksi tulevat muun muassa moitteeton, ensiluokkainen, verraton, kyvykäs, otollinen sekä lempisanani kelpo. Kaikki tarjokkaat eivät tietenkään sovellu joka kontekstiin, mutta kyllä kolmestakymmenestä on varaa valita.

Suosittelen kaikille joko sähköisen tai paperisen synonyymisanakirjan selailua. Synonyymisanakirjan voi tempaista kirjahyllystä esiin muulloinkin kuin vuosihuollon eli joulusiivouksen yhteydessä. Pieni lehteily auttanee muistamaan, että kielemme on täynnä ilmaisuvoimaisia ja harvinaisen sukkelia sanoja.

Sanaseppo tuupatkoon mainontaa!

26.1.2010

Kävelylenkillä Helsingin keskustan läpi voi nähdä lukuisia kylttejä ja valotauluja: Sale Now, Morgon latte, Pesulabest, David Collection, City-Center, Make-up store… Mainosten viidakko on sen verran sakea, että puoliakaan mainoksista ei ehdi lukea, mikäli aikoo määränpäähänsä ajoissa.

Ei ole uusi asia, että kadun varsilla vilisee vieraskielisiä mainoksia. Suomi kansainvälistyy jatkuvasti; maahanmuuttajien määrä kasvaa varsinkin isoissa kaupungeissa. Ulkomaalaisia ketjuun kuuluvia kauppoja ja kahviloita tulee jatkuvasti kokeilemaan onneaan Suomen markkinoilla. Kyseisten liikkeiden nimiä ei tietenkään voida suomentaa, koska kyse on ketjuista. Suurin syy vieraskieliseen mainontaan on kuitenkin tavalliset virtaset ja niemiset, joiden mielestä vieraskieliset nimet kuulostavat tyylikkäämmiltä kuin suomalaiset. Myönnän toki, että olisi erikoista pesettää matto putiikissa nimeltä Paras pesula.

Erään ystäväni mielestä suomalaisten liioiteltu vieraiden kielten ihailu johtuu huonosta itsetunnosta. Arvelen kuitenkin suomen kielen vähättelyn johtuvan pitkälti siitä, että kahvilan omistajan on mutkattomampaa valita kulunut englanninkielinen nimi kuin keksiä leikkisä suomenkielinen. Omalla äidinkielellään pystyy kuitenkin ilmaisemaan enemmän ja tarkemmin kuin opetellulla kielellä. Oman äidinkielen sanoihin liittyy usein tunteita ja mielleyhtymiä. Suomessa on paljon monimerkityksisiä sanoja ja äänteilläkin voi kikkailla. Uusia sanoja voi muodostaa yhdistämällä kaksi sanaa tai käyttämällä johtimia.

Ylen televisiokanavat huolehtivat kansan sivistämisestä. Yle voisikin aloittaa jollakin kanavallaan interaktiivisen ohjelman suomen kielestä. Studioon kutsutut kilpailijat keksisivät arkikäytössä oleville vierasperäisille sanoille suomenkielisiä vastineita. Katsojat äänestäisivät oivallisimmat ilmaukset voittoon, ja uuden sanan tekaisijalle ojennettaisiin palkinto. Ehkäpä osa uusista ilmauksista yleistyisi. Lisäksi ohjelma kannustaisi kansalaisia tuoreiden sanojen sepittäjiksi. Vuosia sitten järjestetyssä Sanaseppo-kilpailussa saatiin ainakin loistavia ehdotuksia vieraskielisten sanojen suomalaisiksi vastineiksi. Dopingin uudeksi nimeksi ehdotettiin tuuppausta, nettisurffailusta tuli sivustelu ja cheerleaderista innokki.

Oodi suomen kielelle

22.1.2010

Äidinkieli on jokaisen ensimmäinen kieli. Äidinkieli on paitsi kommunikaation väline myös ajattelun kieli eli instrumentti, jota ihminen käyttää miettiessään ja suunnitellessaan. Äidinkieli on tarvittaessa nopea, joskus muuttuva, mutta aina kytkettynä päälle.

Suomi on suomalaisten äidinkieli, ja siihen liittyy paljon tunteita ja muistoja. Myöhemmin opittu kieli ei nouse äidinkielen veroiseksi, sillä suomalainen ymmärtää parhaiten juuri oman kielensä sanojen nyanssit ja tyyliarvon. Suomen kieli on keskeinen osa suomalaisten identiteettiä, ja se sitoo suomalaiset tiettyyn kulttuuriin. Ei kuitenkaan ole kahta samanlaista suomen kieltä, sillä jokaisen kieli muotoutuu omanlaiseksi idiolektiksi arvojen, harrastusten, ystävien, asuinpaikan ja työn mukaan.

Internetissä on miljoonia blogeja. Niissä käsitellään muun muassa kehonrakennusta, neulomista, kiiltokuvia, äitiyttä, sisustamista, skientologiaa, naimisiinmenoa ja jopa hamstereita. Kielimiehen blogi keskittyy enimmäkseen suomen kielen ilmiöiden tarkasteluun. Kielimies elää, rakastaa, kirjoittaa, oppii, leikkii ja mietiskelee suomeksi. Kielimies on 26-vuotias helsinkiläinen, jonka mielestä suomen kieli on niin verraton, lumoava, monikerroksinen ja lystikäs, että se ansaitsee oman blogin.


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.